Is there a remedy for waiting

Viimein kokonaan kotona.♥ Kuukausi meni omalla tavalla nopeesti ja omalla tavalla hitaasti. Parasta oli uusiin ihmisiin tutustuminen, merenrannalla kävely, ilmainen kuntosali, sukulaisten näkeminen, kummien tekemät ruuat, paljussa lilluminen, palkkapäivät, V8:n pirtelöt, Emman ja Jeminan kans höpöttelyt, jukupark reissu, muutamat Oulaisissa vietetyt päivät, valvominen ja tottakai kämppäkaveri! Uusia kokemuksia ainaki tuli ja teki ihan hyvääki tavallaan asua kuukausi jossain muualla ku kotona, ei harmita juuri yhtään etten saanu Oulaisista töitä :-)

Eilen oltiin porukalla meillä ja suunniteltiinki uusinta mökkireissu tälläkertaa Syötteen suunnalle. Just sopivasti ennen ku koulut taas alkaa nii voi viettää sellasen huipun viikonlopun aivan ihanien ihmisten kans, kelpaa! :-) Koulusta puheenollen mulla on jollain tavalla ikävä lukiota, vaikka tiiänki että se opiskeluinto katoaa kolmen ensimmäisen koulupäivän jälkeen kokonaan.. No, jospa sitä jonku motivaatio jutun keksis tässä loman aikana!

Mulla niiiin alko loma!

ainaki yli viikoks 8)

Parasta on nukkua pitkään ja herätä hiljaiseen taloon teekupin kanssa

Eilinen aamu oli töissä aika kamala: meinasin nukkua pommiin, mulle tuliki yllätys aamupalalainen, ruoat meinas loppua kesken 20 opettajan ilmestyessä aamupalalle ja reilu kolmen tunnun yöunilla meinasin joutua paniikkiin sillä pelkäsin pilanneeni kaiken ja jos en ois tiennyt pääseväni samana päivänä kotiin niin oisin purskahtanu itkuun. Kotiin tullessa maailma muuttu kuitenki kummasti paremmaksi paikaksi sillä olin saanut puolet palkasta. No, palkka tuli ja palkka meni sillä muiden yllytyksestä päätin tehä puoliksi extemporee ratkasun ja tilasin uuden puhelimen, hups :-D Jossain vaiheessa mun ois kuitenki pitäny laittaa uus puhelin, joten päätin tehä sen nyt ku en joudu konkurssiin siitä.

Jennan ja Epun kioskilla söin vohveleita ekan kerran sitte viime kesän jälkeen, jollon olin ite koko kuukauden lättykioskilla ja sillon sain niitä melkosen yliannostuksen. Anni ja Henna tuli pallotteleen meille mun kans, mutta koska hyttyset yritti syyä meitä elävältä nii nähtiin paremmaksi siirtyä sisätiloihin höpötteleen. Sain Annilta tollasen ylikivan pitkän ja hopeisen sydänkorun tuliaisiks, eikö oo ihana! Illalla näin vielä Miraaki ja katottiin The tree of life, joka kyllä vaikutti ensimmäisen puolen tunnin perusteella luontodokumentilta tai evoluutio kertomukselta. No, eipä se paljoa haitannu ku oli paljo kaloripitoisia ruokia ja höpöttelemisen aiheita riitti!

Tällähetkellä oon vielä kotona ja yritän epätoivosesti hommata kyytiä Kalajoelle, sillä mun pitäs olla sunnuntaina taas kello 7.00 töissä. Että jos joku täältäpäin oleva sattuu tietämään jonku joka ois menossa sinnepäin, nii ilmotelkaas :-)

Positiivisuus koetuksella

Kaikki kuvat täältä (click)

Home sweet home, ei tässä oikeen muuta voi sanoa. Keskiviikkona pakkailin, söin tortilloja Rillan ja Pilvin kans, vammailin, panikoin ja lähin aamuyöllä lenttisporukan kans bussilla Turkuun. Torstaina pelattiin, hävittiin, oltiin kuoleman väsyneitä, moikkailtiin serkun perhettä, harjoiteltiin menemään rullakengillä ja valitettiin iltapalasta. Perjantaina pelattiin, hävittiin, poltettiin naamaa, huudettiin jäätävä määrä positiivisia ohjeita ja kommentteja, käytiin katsomassa naisten peliä HK areenalla ja oltiin täydellisen valmiita lähtemään kotiin. Lauantaina valitettiin sateesta, hävittiin pelejä, huudettiin, riideltiin, itkettiin, kokeiltiin auktoriteettiä, jonotettiin yli tunti ruokaa, masennuttiin, oltiin valmiita luovuttamaan, käytiin power discossa ja oltiin iloisia että on viimeinen ilta. Sunnuntaina löydettiin asenne tosin ehkä väärillä perusteilla, voitettiin enismmäinen peli, huudettiin ääni kirjaimellisesti käheäksi, kannustettiin pikkupoikia, bussissa itkettiin, rakastuttiin pikkupoikiin entistä enemmän, ajettiin kolme kunniakierrosta liikenneympyrässä ja oltiin vihdoin kotona.

Lyhyt kertaus powerin tapahtumista, mun pikkutytöt oli oikeesti tosi ihania ja herttasia mutta silti en ois vaan jaksanu enää yhtäkään peliä tai päivää kauempaa. Oon huutanu viime päivien aikana positiivisia, kannustavia, ohjaavia ja tsemppaavia kommentteja enemmän varmaan ku koko elämässäni. Varmistuin siitä, ettei musta ikinä tulis valmentajaa, en oo ikinä arvostanu meijän entistä lenttisvalmentajaa näin paljoa. Tuskaa, hikeä ja kyyneleitä mutta nyt on tuostaki reissusta selvitty. Kaikesta huolimatta aivan mahtava kokemus ihanien ihmisten kanssa, anni kuittaa.